Vanhassa vara parempi - vai onko?

Perheeseemme on tullut perintönä paljon vanhoja huonekaluja ja käyttötavaroita. Olemme myös itse hankkineet joitakin tavaroita antiikkiliikkeistä, messuilta ja jopa roskalavoilta.
On ollut mielenkiintoista mahduttaa ne kotiimme ja ottaa ne myös käyttöön.

Makuuhuoneessamme on piironki, jonka on tehnyt 1900-luvun alussa joku luumäkeläinen puuseppä.
Piironki on perintö Luumäen mammalta.
A-tikkaat ovat Fasaani-antiikista Lohjalta ja puinen tuoli on pelastettu poisheitettynä eräältä koululta.


 

Makuuhuoneemme vaatekaappi on myös Fasaani-antiikista .
Se on petsattu samaan sävyyn luumäkeläisen piirongin kanssa.
Pieni yöpöytä on huutokauppalöytö.
Katossa on perinteinen suomalainen kattovalaisin 1950-luvulta.
Sängyn yläpuolella hyllyllä on Brysselistä hankittu gobeliinityö
´Elämänpuu´ ja  perheen lasten alakoulussa  tekemiä käsitöitä.

Terassimme vanhat A-tikkaat ovat saaneet
kantaakseen myyttisiä hahmoja karkottamaan
pahoja henkiä.
Isoa vanerimatkalaukkua on käytetty perheen äidin
lapsuuden matkoilla. Pieni ostettiin kaveriksi isolle
Vasarlan Vileneiltä.

Terassille saatiin lisää kukkapöytätilaa vanhojen viinikorien ja
vanhan jakkaran myötä.

Keittiössämme on Fasaani-antiikista hankittu sivupöytä.
Sen päällä on vanha helmitaulu ja vanha maitokannu,
jolla aikoinaan on pappilan navetasta haettu maitoa kotiin.

Pöydän alla on kaksi saavia; isompi on ollut vesisaavina, mutta 
nyt sen rooli on vanhojen sanomalehtien säilytyspaikka.
Pikkusaavi on ollut puolukkasaavina aikoinaan.   

Perheellämme on ollut ilo saada perinnöksi vanha kaappikello.
Kello on Mora-merkkinen, ja oven sisällä on merkintä
 ´maalattu vuonna 1925´.
Kellon vasemmalla puolella on opettaja-taiteilija Markku
Heinosen pronssiveistos Kadun kulmalla ja oikealla puolella
kuvanveistäjä Osmi Nyströmin Taivaanrannanmaalarit.












 



Puiset lampetit on tehty sota-ajan jälkeen ja ne ovat tulleet perintönä kotiimme.