Vanhassa vara parempi - vai onko?

Perheeseemme on tullut perintönä paljon vanhoja huonekaluja ja käyttötavaroita. Olemme myös itse hankkineet joitakin tavaroita antiikkiliikkeistä, messuilta ja jopa roskalavoilta.
On ollut mielenkiintoista mahduttaa ne kotiimme ja ottaa ne myös käyttöön.

Makuuhuoneessamme on piironki, jonka on tehnyt 1900-luvun alussa joku luumäkeläinen puuseppä.
Piironki on perintö Luumäen mammalta.
A-tikkaat ovat Fasaani-antiikista Lohjalta ja puinen tuoli on pelastettu poisheitettynä eräältä koululta.


 

Makuuhuoneemme vaatekaappi on myös Fasaani-antiikista .
Se on petsattu samaan sävyyn luumäkeläisen piirongin kanssa.
Pieni yöpöytä on huutokauppalöytö.
Katossa on perinteinen suomalainen kattovalaisin 1950-luvulta.
Sängyn yläpuolella hyllyllä on Brysselistä hankittu gobeliinityö
´Elämänpuu´ ja  perheen lasten alakoulussa  tekemiä käsitöitä.

Terassimme vanhat A-tikkaat ovat saaneet
kantaakseen myyttisiä hahmoja karkottamaan
pahoja henkiä.
Isoa vanerimatkalaukkua on käytetty perheen äidin
lapsuuden matkoilla. Pieni ostettiin kaveriksi isolle
Vasarlan Vileneiltä.

Terassille saatiin lisää kukkapöytätilaa vanhojen viinikorien ja
vanhan jakkaran myötä.

Keittiössämme on Fasaani-antiikista hankittu sivupöytä.
Sen päällä on vanha helmitaulu ja vanha maitokannu,
jolla aikoinaan on pappilan navetasta haettu maitoa kotiin.

Pöydän alla on kaksi saavia; isompi on ollut vesisaavina, mutta 
nyt sen rooli on vanhojen sanomalehtien säilytyspaikka.
Pikkusaavi on ollut puolukkasaavina aikoinaan.   

Perheellämme on ollut ilo saada perinnöksi vanha kaappikello.
Kello on Mora-merkkinen, ja oven sisällä on merkintä
 ´maalattu vuonna 1925´.
Kellon vasemmalla puolella on opettaja-taiteilija Markku
Heinosen pronssiveistos Kadun kulmalla ja oikealla puolella
kuvanveistäjä Osmi Nyströmin Taivaanrannanmaalarit.












 



Puiset lampetit on tehty sota-ajan jälkeen ja ne ovat tulleet perintönä kotiimme.






















 

                             Lisää terassiltamme:


                

Jukka-palmu koko komeudessaan ja orkidea ojentaa kukkiaan.                  

Jukka-palmu, peikonlehti, kesäkukka verililja, peikonlehti, fiikus ja kliivia viihtyvät valoisalla terassilla.

 

Terassimme on joulun jälkeen uusissa väreissä.



Terassimme väritys on harmaan eri sävyjä.
Pöydälle löysin vanhan Finnlaysonin pöytäliinan, jonka olen saanut kylkiäisenä lehtitilauksesta.



Terassi toisesta suunnasta. Lattiaa peittää Ikean Stockholm-villamatto,
joka tuntuu jalkojen alla lämpimältä.
Kukat viihtyvät valoisalla terassilla.

Tukaani valvoo häkissään terassilla olijoita vanhassa karttatelineessä.

         Kaikkien kauniiden joulukukkien jälkeen alkaa

                              TULPPAANIAIKA.

Tulppaaneja tulppaanivaasissa, olkaa hyvä!

Päättyy joulu vaikk´ei kenkään sois,

joulukuusi vietiin pois, pois, pois,

jouluseimi vietiin pois, pois, pois,

 

joulukoristeet vietiin pois, pois, pois.

Mutta ensi vuonna Hän, saapuu lailla ystävän.
Ei voi toivo pettää!



IHANAA OLLA KOTONA,

                 IHANAA OLI JOULUNAIKA,

mutta keho vaatii jo jotakin muuta.

Joulun jälkeen on hyvä palata liikunnan pariin; jokainen omien intressiensä mukaan. Iloa liikunnasta tuo, kun kalorit kuluvat,
mieli on virkeä ja yöllä saa nukutuksi hyvin.

Taide ravitsee sielua (!?). Helsingissä on upeita ja ainutkertaisia taidenäyttelyitä, esim. italialaiselta Antoni Modiglianilta.
Näyttely avaa myös tuon ajan, 1900-luvun lopun historiaa, Pariisista.
Montmartrella viihtyi myös suomalaisia  taiteilijoita.

´Lukeminen kannattaa aina´. Tarjontaa riittää laidasta laitaan.
Myös vieraan kielen opiskelu tekee hyvää.

Käsityöt ja kaikenlainen nikkarointi kuormittavat myös aivokapasiteettia.

H Y V Ä Ä   U U T T A  V U O T T A  2 0 1 7 !

Suomi 100 vuotta.
Siinäpä aihetta juhlalle koko vuoden ajan.



Ilotulitukset olivat runsaat ja näyttävät uuden vuoden yönä.

Kattaminen on kaunis asia.

Sama ruokapöytä näyttää eri kattauksilla erilaiselta.
Oman perheen jäsenten on mukava tulla uusiin kattauksiin.
Esteettisesti miellyttävä kattaus saa ruokailijat viihtymään pöydän ääressä pitempään - liekö sitten hyvä vai huono asia.

Seuraavassa jouluaaton kattaus, joulupäivän kattaus ja uuden vuoden kattaus.

Tänä jouluaattona katoin valkoiselle
pellavaliinalle perintöastiat.
Suomi 100v. näkyy Gallen-Kallelan
aterimissa.

Joulupäivänä katoin siniselle puuvillaliinaliinalle.
Liina on ollut käyttämättä parikymmentä vuotta, koska se on ollut liian lyhyt
ruokahuoneemme pöytään.
Katso alakuva!



Ompelin jatkeeksi kumpaankin päähän 25 senttimetrin pätkän melkein
samanväristä sinistä kangasta. Hyvin toimi!

Uuden vuoden 2017 kattaus oli levottomampaa ja räiskyvämpää.
Pöydällä Indiskasta muutama vuosi sitten hankittu pöytäliina.